Energia, pienydinvoima ja osallistumisen uudet muodot
Osallistuin hiljattain Co-sustain-hankkeen paneeliin, jossa pohdimme, miten ihmiset voidaan ottaa mukaan kuvitteellisen pienydinvoimalan valmisteluun ja päätöksentekoon. Keskustelu ei pyörinyt vain tekniikan ja talouden ympärillä, vaan ennen kaikkea sen ympärillä, millaisia vaikutusmahdollisuuksia asukkailla, järjestöillä ja yrityksillä tulisi olla, kun näin merkittäviä ratkaisuja tehdään heidän elinympäristössään. Co-sustain-hankkeessa tutkitaankin poliittisen osallistumisen uusia muotoja.
Paneelissa sivuttiin myös, mitä Espoon kaupungin strategiassa ja tavoiteohjelmissa on mainittu pienydinvoimasta. Vuonna 2017 tehtiin valtuustoaloite pienydinreaktoreista, mutta seuraavana vuonna valtuustossa päätettiin, ettei asiaa edistetä. Vuonna 2021 puolestaan Espoo-tarinan tavoitteisiin vuosille 2021-2025 kirjattiin pienydinvoimaloista. Yleiskaavan toimintaympäristöanalyysin taustavalmistelussa sivuutettiin aihetta vuonna 2023. Hiilineutraali Espoo 2030-ohjelmaan puolestaan kirjattiin v. 2024 pienydinvoimasta. Lisäksi samana vuonna Espoon 2060 yleiskaavan luonnoksessa mainittiin myös pienydinvoima, mutta vuonna 2025 uudessa Espoo-tarinassa vuosille 2025-2029 ei enää mainittu pienydinvoimaa.
Hieman saman teeman parissa jatkettiin vielä samana päivänä, nimittäin Espoon Kokoomuksen valtuustoryhmän vierailulla Carunan konttorille. Carunalla keskustelimme sähkönjakelun tulevaisuudesta, investointitarpeista ja siitä, miten sähköverkko kestää sekä kulutuksen kasvun että sään ääri-ilmiöt. Kaukolämmön ja liikenteen sähköistyminen, uudet lämpöpumppuratkaisut ja hajautettu tuotanto lisäävät verkon kuormitusta, mutta tarjoavat samalla mahdollisuuksia joustoon ja älykkääseen ohjaukseen.
Keskeistä on pitkäjänteinen investointipolitiikka ja selkeä regulaatio, jotta verkkoa voidaan kehittää ennakoivasti. Meille päättäjille tämä tarkoittaa sitä, että energiapolitiikkaa ei voi tehdä vain yhden vaalikauden horisontilla. Sähköverkko, pienydinvoima, uudet lämmitysratkaisut ja liikenteen sähköistyminen kietoutuvat yhteen kokonaisuudeksi, joka vaatii johdonmukaista linjaa vuosiksi eteenpäin.
Päivän keskusteluista jäi vahvasti mieleen ajatus, että energiasiirtymä ei ole vain tekninen projekti, vaan myös demokraattinen prosessi. Pienydinvoima, sähköverkot, kaukolämpö ja liikenne muodostavat yhdessä kokonaisuuden, jossa jokaisella on rooli: asukkailla, yrityksillä, tutkijoilla, viranhaltijoilla ja poliitikoilla. Mitä avoimemmin ja osallistavammin tätä muutosta johdamme, sitä kestävämpi ja oikeudenmukaisempi lopputulos on.