Pieni säästö epäpätevän sosiaalityöntekijän palkassa tuottaa pitkällä aikavälillä suuret kustannukset
Joitakin normeja on hyvä tarkastella ja purkaa, mutta niihin ei kuulu säästäminen sellaisten tehtävien kelpoisuusehdoista, joissa työskennellään kaikista haavoittuvimmassa asemassa olevien kanssa. Oikeus työhön ja elinkeinoon ei saa mennä asiakkaiden ja potilaiden oikeusturvan ja sosiaalihuollon tai terveydenhuollon laadukkaan toteutumisen edelle, oli sitten kyse sosiaalityöstä tai lääketieteestä.
Sosiaalityön osalta aiotaan ratkaista pätevien sosiaalityöntekijöiden puute toimilla, jotka lisäävät pätevien sosiaalityöntekijöiden puutetta ja siirtymistä muihin tehtäviin, joissa saman palkan saa ilman yhtä suurta psyykkistä kuormitusta, henkilökohtaista virkavastuuta, oman ammatin jatkuvaa puolustamista ja pelkoa väkivallan kohteeksi joutumisesta.
Kun tähän lisätään vaihtuvien sijaisten valvonta, pätevien sosiaalityöntekijöiden työ muuttuu vielä raskaammaksi ja vie aikaa pois tärkeimmästä: asiakkailta.
Tilapäisten sosiaalityöntekijöiden osalta puutteita on ollut palveluiden laadussa, asiakkaiden riittämättömässä tiedottamisessa heidän oikeusturvastaan ja päätösten vaikutuksesta heidän elämäänsä ja muihin palveluihin, nimenomaan tilapäisten työntekijöiden puutteellisen osaamisen vuoksi.
Itsekin olen työskennellyt sosiaalityöntekijänä ennen nykyistä ammattihenkilölakia epäpätevänä. Kokemuksesta voin sanoa, että vaikka takana oli sosiaalityön ja julkisoikeuden opintoja, niin vasta opiskellessani sosiaalityöntekijäksi ymmärrys ja osaaminen kertaantui moninkertaisesti. Tätä osaamista ei voi saavuttaa vain sosiaalihuollon työtehtäviä tekemällä tai muulla tutkinnolla, jos koulutus ei sisällä kaikkia sosiaalityön yliopistollisen koulutuksen sisältöjä.
Pieni säästö epäpätevän sosiaalityöntekijän palkassa tuottaa pitkällä aikavälillä suuret kustannukset, kun asiakkaiden palvelut heikkenevät ja kohtaamme lisää tragedioita lastensuojelussa, vammaispalveluissa, ikääntyneiden, lapsiperheiden, työikäisten, päihde- ja riippuvuustyön ja perheoikeudellisissa palveluissa.
Sosiaalihuollossa tarvitaan sekä sosiaalityön maisteritutkinnon suorittaneita että sosiaalialan ammattikorkeakoulututkinnon suorittaneita. Parempi, edullisempi ja asiakkaita sekä yhteiskuntaa palveleva tapa ratkaista työvoimapulaa olisi selkeyttää ja kehittää tätä työnjakoa, jotta ammattiryhmien osaaminen on valjastettu niihin tehtäviin, mihin koulutus antaa parhaimmat valmiudet sekä lisätä alan veto- ja pitovoimaa.